Hae
Fittiina

Äitiyden aakkoset

Nämä äitiyden aakkoset ovat omia ajatuksiani äitiydestä ja millaisia fiiliksiä se on herättänyt. Tulin äidiksi 24 -vuotiaana ja äidiksi tulo jännitti minua todella paljon. En ollut koskaa pitänyt edes vauvaa sylissä ennen meidän omaa poikaa. Enkä ole oikeastaan koskaan kokenut olevani mitenkään äidillinen tai lapsirakas ennen omaa äitiyttäni.

Äidiksi tulo jännitti myös siksi koska mietin todella paljon osaanko hoitaa vauvaa ja miten onnistun kun en ole juuri koskaan ollut se äidillisin tyyppi mutta päivääkään en vaihtaisi pois – äitinä olo on yksi elämäni parhaimpia juttuja!

 

ÄITIYDEN AAKKOSET:

 

Armollisuus. Tämän kun muistaisi aina – olla itselleen armollinen. Usein on olo, että pitää tehdä sitä ja tätä ja tuota, että riittäisi.

Bloggaaminen. Aloitin bloggaamaan vauvavuoden aikana, jonka jälkeen oli hetken taukoa ennenkuin löysin tieni uudestaan bloggaamaan.

Celsius. Joka päiväinen mietintä mitä laitat lapsellesi päälle ettei tule liian kylmä tai liian kuuma.

D-vitamiini. On muistettava antaa lapselle joka päivä. Samalla tästä on tullut miun ja taaperon yhteinen juttu ja otetaan vitamiinit aina yhdessä aamuisin.

Epätoivo. Tunne tulee usein silloin kun iki ihana taaperon uhma iskee eikä mikään meinaa kelvata.

Fazerin suklaat. Nämä tuli vauvavuoden aikana tutuiksi.

Google. Kertoo avun kaikkiin ongelmiin niin äitiydestä kuin taaperoista muttei siihen kannata kuitenkaan uskoa!

Hymy. Meidän pojan hymy on tietysti paras asia. <3 Hän on melkein aina aurinkoinen ja hymyilevä.

Ilo. Tällä ilolla tarkoitan erityisesti lapsen iloa, josta me aikuiset voisimme ottaa oppia ja olla iloisia pienistäkin asioista sekä myös näyttää iloa.

Joustavuus. Aina aikataulut ei mene kuten on suunnitellut, joten aikataulumuutoksia on joutunut opettelemaan. Oon tosi huono aikataulumuutoksissa ja ne yleensä alkaa ärsyttää mutta olen oppinut sietämään niitäkin hiukan paremmin.

Kasvatus. Välillä mietin kuinka paljon on opetettavaa lapselle ja miten sen kaiken opettaa. 

Leikkiminen. Olen surkea leikkimään enkä oikeastaan tykkää leikkiä. Mieluiten piirrän, väritän, rakennan legoilla, kasaan palapelejä, luen satuja tai ulkoilen lapsen kanssa yms. Tykkään leikkiä kyllä esimerkiksi hippaa tai vaikkapa piilosta mutta autoleikeissä olen surkea. 

Mieheni. On miun tärkein tuki ja turva. <3

”ÄITIYS = LOPPUMATON RAKKAUSTARINA” – UNKNOWN

 

Naiseus. Välillä pääsee unohtumaan, että olen muutakin kuin äiti. Ennen laittauduin aina – toki laittaudun edelleenkin kuten meikkaan yms mutta ehkä suurin ongelmani on äitiyden myötä muuttunut vartalo ja oman tyylin kadottaminen.

Oma-aika. Viime aikoina oman ajan tärkeys on korostunut. Jaksan paremmin arkea kun saan omaa aikaa ja kun on myös niitä täysin omia juttuja.

Pitkä pinna. On asia jota kaipaisin itselleni enemmän, varsinkin kun uhma iskee. Välillä kadehdin miestäni, joka on kuin viilipytty.

Q. En keksi mitään??

Riittämättömyyden tunne. Tämä tunne oli enemmänkin läsnä vauvavuonna mutta on se viime aikoinakin nostanut päätään. Mietin monesti olenko tarpeeksi läsnä, suren välillä kun en osaa leikkiä, olenko tarpeeksi hyvä puoliso, annanko tarpeeksi huomiota… 

Sosiaalisen median paine. Tämäkin oli eniten läsnä vauvavuonna kun tuntui, että jokainen äiti oli joku superäiti ja jaksoi tehdä vaikka ja mitä eikä kellään koskaan ollut huonoa päivää. Somessa myös seurasin paljon sellaisia, jotka rakasti olla kotiäitejä ja koin huonoa omatuntoa kun palasin tekemään sunnuntaisin töitä. Rakastin itsekin sitä kotona oloa mutta tietyllä tapaa kaipasin myös töitä.

 

”ÄITIYS = maailman vaikein mutta palkitsevin työ.” – unknown

 

Time travel. Vanhemmuus on kuin aikamatka. Tuntuu, että aika menee aivan liian nopeasti. Vastahan meidän poika syntyi ja nyt hän täyttää kesällä jo neljä vuotta. Välillä on olo, että kunpa ajan voisi hetkeksi pysäyttää.

Ulkonäköpaineet. Varsinkin some on luonut tietynlaisia ulkonäköpaineita. Siellä näkee usein kuvia, joissa äidit ovat palautuneet hurjaa vauhtia raskaudesta sekä synnytyksestä  tai kerrotaan kuinka imetys on laihduttanut mutta ei kerrota siitä ettei ne kilot karise imetyksellä kaikilla. Onneksi tähänkin voi vaikuttaa itse esimerkiksi siivoamalla omat someseurattavat. Toisaalta ulkonäköpaineita on tuonut myös se mitä muut ovat sanoneet tai omat ajatukset siitä ”mitähän tuokin nyt ajattelee kun en ole saanut kiloja karistettua vieläkään”.

Vertailu. Tuntuu, että varsinkin äidit vertailee todella paljon. Kuka on parempi, kuka onnistuu vanhemmuudessa parhaiten. Itsekin vertailin itseäni aiemmin paljon muihin äiteihin, onneksi se on nykyään jäänyt. Ajattelen, että täydellinen ei tarvitse olla vaan yritän parhaani.

Whatsapp. Paras yhteydenpito väline. Viestiin pystyy vastaamaan kun on aikaa ja pystyy keskittymään.

X-asento. Joskus tekisi vain mieli heittäytyä sängylle X-asentoon. Aina ei vaan jaksa ja sekin on täysin ok.

Yksinäisyys. Etenkin vauvavuotena olin todella yksinäinen koska miulla ei juurikaan ollut samassa tilanteessa olevia ystäviä. Toisaalta koen vieläkin välillä yksinäisyyttä koska harvoilla ystävillä on lapsia. Lähinnä yksinäisyys tuntuu silloin kun on vaikka jokin hankala vaihe menossa eikä ole kenelle puhua ja saada vertaistukea.

Zen. Olis ihan parasta jos voisi aina olla rauhallinen kaikissa tilanteissa eikä koskaan hermostuisi lapselle tai olisi huippua jos pystyisi olemaan läsnä vaikka pyykki -ja tiskivuoret kasvaa eikä koko ajan miettisi missä vaiheessa nuokin hoitaa.

Åälföädl. Meidän taapero usein selittää kaikkea. Välillä hän aloittaa kertomaan jotain juttua ja lopulta mumisee ihan kuin puhuisi vain itselleen. 😀 Silloin ei saa selvää miten juttu päättyi mutta se on niin söpöä!

Äidin rakkaus. Kuinka voikaan jotain pientä ihmistä rakastaa niin paljon.

Öööö. Ajatuskatkot tai mitä olinkaan sanomassa ovat hyvin yleisiä itselleni. Varsinkin jos tulee keskeytyksiä niin ajatus usein karkaa.

Tälläiset ovat minun äitiyden aakkoset – miltä siun näyttää? Pystytkö samaistumaan joihinkin kohtiin?

<3: Fittiina

Seuraa minua myös intassa @fittiina

LUE MYÖS NÄMÄ:

LIIKUNNAN AAKKOSET

AUTTAAKO VAA’AN LUKEMA SINUA RAKASTAMAAN ITSEÄSI?

MITEN LAPSUUDEN RUOKALUTOTTUMUKSET HEIJASTUU AIKUISENA?

Miten lapsuuden ruokailutottumukset heijastuu aikuisena?

Esikoisemme ollessa noin 1,5 -vuotias aloin tarkemmin miettimään miten lapsuuden ruokailutottumukset heijastuu ruokailuun aikuisena. Pohdin myös millaisia ruokailutapoja haluan omalle lapselleni opettaa. Vietettiin myös tuolloin enemmän aikaa vanhempieni luona kun mies oli koulutuksissa toisella puolella Suomea. Silloin kiinnitin huomiota siihen miten vanhempani ruokailevat ja mitkä tavat niistä ovat jääneet itselleni osaksi arkea.

Olen myös miettinyt joitain itselleni vaikeita asioita arjen ruokailussa ja huomannut, että ne juontavat juurensa sieltä omasta lapsuudesta sekä opituista malleista. Meillä ei esimerkiksi koskaan ollut varsinaista karkkipäivää vaan saatettiin ostaa viikolla karkkia. Itselleni kynnys ostaa herkkuja viikolla on ollut aikuisiällä todella pieni.

 

”Halusin lähteä muuttamaan omia ruokailutottumuksia koska ymmärsin, että minä olen se, joka antaa mallia myös lapselleni.”

Ollaan kuitenkin petrattu tässä ja meillä on se yksi herkkupäivä viikossa. Kuitenkin jos mennään vaikka kahville tai kylään jonnekkin ja siellä tarjotaan jotakin kahvin kanssa niin se silloin on ihan ok ottaa vaikka keksi eikä siitä tarvitse potea huonoa omatuntoa.

Vedenjuonti on myös yksi juttu mitä meillä ei kotona juurikaan ollut. Monesti janoon juotiin mehuja tai limuja. Siksi se varmaan on edelleenkin hankalaa ja usein aikuisena tulikin juotua limuja. Nykyisin se on vähentynyt huomattavasti ja pyrinkin siihen etten viikolla juo limpparia vaan vain viikonloppuisin. Meillä lapsi saa aina saunajuomaksi pillimehun tai limpparia lasillisen mutta muuten hän juo vettä tai maitoa.

Sitten se napostelu… Meillä kyllä syötiin lapsuudessa ihan kotiruokaa mutta vanhempieni luona ollessa olen kiinnittänyt huomiota naposteluun. Kerralla ei syödä siis sitä nälkää pois vaan ruokien välissä napostellaan milloin mitäkin ja tämä oli minullakin yhdessä vaiheessa ongelma. Olen kuitenkin nyt panostanut siihen, että on säännölliset ruoka-ajat, jolloin syödään ja välissä ei napostella. Lapsien kanssa olisi periaatteessa helppo pitää syöminen säännöllisenä koska lapset rakastaa rutiineja ja rutiinit on heille tärkeitä.

 

”Lapsi on motivoitunut matkimaan hänelle merkityksellisiä ihmisiä.” – Leena Valta

Olenkin siis alkanut kiinnittämään omaan ruokailuun nyt enemmän huomiota kun lapsikin ymmärtää jo enemmän. Pyrin ottamaan aina lapsenkin toiveet huomioon kun suunnittelen tulevan viikon ruokia – näin hänkin tulee kuulluksi ja saa myös niitä omia lemppareita. Kasvisten ja hedelmien syönti on ollut meillä hänen kanssaan aina helppoa mutta sen oikean ruuan syöminen hieman hankalempaa, joten siksi koen tärkeäksi, että hänkin saa päättää mitä syödään ja tehdään myös niitä hänen lemppareita.

Joskus myös mittasin kaikki ruuat mitä söin kun halusin raskaus -ja imetyskiloista eroon mutta aloin kuitenkin pohtimaan, että millaista mallia tämä sitten näyttää lapselleni. Joten ruokien mittaaminen sai jäädä koska koen sen antavan vääränläisen kuvan ruokailusta. En myöskään halunnut tehdä muulle perheelle eri ruokaa ja nykyisin en koe mittaamisen hyödyttävän pidemmän päälle yhtään mitään – ainakaan omassa tilanteessani enkä käytä sitä myöskään omissa valmennuksissani asiakkaille.

”Haluan opettaa lapselleni ettei ruokaa tarvitse lajitella hyviksiin ja pahiksiin.”

Tärkein oppi ruokailujen suhteen minkä haluan omalle lapselleni opettaa on se, että syödään monipuolisesti puhdasta ja tavallista kotiruokaa ja silloin voi myös herkutella silloin tällöin ja tärkeimpänä tietysti se, että kaikki ruoka on sallittua! En halua opettaa, että ruokaa jaetaan hyviin ja pahoihin vaan kaikki on sallittua sopivissa määrin.

Nää on siis vain omia mielipiteitäni ja jokainen tekee niinkuin omalle perheelle on parhaaksi. Postauksen tarkoitus olikin herätellä miettimään millaista mallia te olette saaneet ruokailuihin liittyen sieltä lapsuuden kodista ja oletteko huomanneet jotain samoja tapoja, jotka toistuvat teidän arjessa aikuisena. Itselleni tämän huomaaminen oli jotenkin todella silmiä avaavaa.

Olisi hauska kuulla tästä aiheesta teidän mielipiteitä miten lapsuuden ruokailutottumukset heijastuu aikuisena sinun arjessa, jätä siis kommenttia. 🙂

<3: Fittiina

Seuraa miun menoa myös Instagramissa: @fittiina

Lue myös muita postauksiani:

Kolme helppoa kysymystä oman liikuntamuodon löytämiseen

Miksi liikun?

Liikunnan Aakkoset